Elämä kuljettaa ja johdattaa meitä väistämättä johonkin suuntaan. Joihinkin asioihin voit vaikuttaa itse, mutta on paljon sellaisia tapahtumasarjoja joissa voit itse olla vain sivustakatsojana. Katsoa kun elämä kulkee vieressä, muttet voi tarttua siihen kiinni ja ohjata oikeaan. Se ottaa siis lievästi sanottuna päähän.

Huudetaan ääneen, nauretaan, iloitaan niistä pienistä hetkistä.

Niin paljon näkee ihmisiä naama mutrussa, hautautuneena elämän pieniin murheisiin. Hukkuneena suruun. Kun ei osata muodostaa sanoja. Ei uskoutua kenellekkään. Näytellään. Esitetään jotain muuta kuin ollaan. Mihin ovat kadonneet omat itset.

Elämä on mallillaan.